Kirjoittaja: Carl-Magnus Fogelholm
Artikkeli julkaistu Huvudstadsbladetin mielipideosastolla 30.10.2022 – Debatt HBL
Suomi on ollut aiemmin kansainvälisesti innovaatioiden luomisen kärjessä. Kansainvälisen teollisoikeusjärjestön WIPO:n mukaan Suomen innovaatioindeksi vuonna 2021 oli edelleen seitsemännellä sijalla. Tänä vuonna olemme pudonneet yhdeksänneksi, kun Sveitsi, USA ja Ruotsi ovat listan kärjessä. Tämä artikkeli keskittyy yksittäisiin innovaattoreihin.
Maamme keksijät ovat jo pitkään pohtineet miten, tai pitäisikö heidät ylipäätään huomioida yhteiskunnassa tai viranomaistahojen puolella. Tämän taustalla on se, että Keksintösäätiön rahanjako yksittäisille keksijöille ja innovaattoreille päättyi vuonna 2013, kun kauppa- ja teollisuusministeriö, Sitra ja Suomen Kulttuurirahasto lopettivat vuosittaiset apurahat säätiölle.
Viranomaiset perustelivat vuonna 1971 perustetun Keksintösäätiön rahoituksen lakkauttamista sillä, ettei ole valtion asia rahoittaa yksittäisten keksijöiden ideoita ja kehityshankkeita. Valtion innovaatiotoiminnan tuki keskittyy siis nyt kokonaan Business Finlandin ja yksityisen riskirahoituksen kautta tapahtuvaan yritystukeen. Tämä tarkoittaa sitä, että keksijät, joilla ei ole yhteyksiä yritysmaailmaan, eivät saa enää taloudellista tukea miltään taholta. Tämä on järkyttänyt monia alan toimijoita.
Keksintösäätiön menneisyyttä ja tulevaisuuden visiota korostavat nyt säätiön johto vuosipäiväjulkaisussa ”Idea, keksintö ja maailmanvalloitus, keksintösäätiö 50+50 vuotta”. Pettymys valtion tuen loppumisesta lähes kymmenen vuotta sitten on selvästi havaittavissa. Säätiön puheenjohtaja, tekn.lis. Juhani Talvela toteaa kirjoituksessaan, että 97 prosenttia katosi vuonna 2013 ja vain kuori jäi jäljelle, kun valtio ja muut rahoittajat lopettivat tuen. Toisaalta myönnetään, että innovatiivisten yritysten olosuhteet ovat muuttuneet radikaalisti viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Ideoiden on etsittävä uusia reittejä markkinoille, kuten Linus Torvaldin Linux-käyttöjärjestelmä, airbnb ja suomalainen Wolt ovat selvästi osoittaneet.
Teknikko Göran Sundholm on yksi maan menestyneimmistä keksijöistä ja startup-yrittäjistä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Hänen ensimmäinen onnistunut keksintönsä, joka sai Keksintösäätiön tukea jo 1970-luvulla, oli hydrauliikan korkeapainelaippa, toinen koski patentoitua menetelmää hydrauliputkien puhdistamiseen ja kolmas Hi-Fog sprinklerijärjestelmä. Nyttemmin Sundholmin neljäs keksintö, Metro Taifun, on asennettu jätteiden kuljettamiseen Mekan metropoliin ja siitä tulee maailman toiseksi suurin jäteasema. Harvat suomalaiset keksijät pystyvät vastaamaan Sundholmin myönnettyjen patenttien määrään – yli tuhat kansainvälistä patenttia – tai taloudelliseen menestykseen. Hän ansaitsi yli 100 miljoonaa euroa, kun hän vuonna 2007 myi Hi-Fogia valmistavan Marioff-yhtiön United Technologies Corporationille Yhdysvaltoihin. Sundholm on erinomainen esimerkki siitä, kuinka keksinnöillä menestytään.
Keksintösäätiön alkuperäinen tarkoitus, jota nykyisin silmiinpistävästi ei kukaan tee, oli valita, mitkä liikeideat katsotaan kehittämisen ja tuen arvoisiksi ja mitkä eivät. Valtionrahoituksella toimintansa loppuvaiheessa säätiö jakoi keksintöhankkeisiin noin 5 miljoonaa euroa, mikä vastasi alle 2 prosenttia Business Finlandin innovaatiotuesta yrityksille. Säätiön rahoittamista hankkeista 10-20 prosenttia onnistui eli ne kaupallistettiin. Keksintösäätiön julkaisemat luvut osoittavat, että ideoiden karsinta on ollut äärimmäisen kova mikä vastaavasti on heijastunut riskirahoituksen markkinahyötyyn. Entistä harvemmat keksinnöt johtavat ideasta tuotteeseen tai palveluun markkinoilla.
Jostain syystä vuoden 2003 jälkeen otettiin käyttöön uusi politiikka, joka monien mukaan on syynä siihen, miksi valtio lopulta veti pois säätiön tuen. Ajatuksena oli, että lupaavien keksintöehdotusten arviointia voitaisiin tehostaa ulkopuolisten konsulttien avulla. Konsultointityökalut saivat nimiä kuten TuoteStart ja Tuoteväylä. Markkinoille ilmestyi nopeasti noin viisikymmentä, enimmäkseen yhden miehen konsulttiyritystä, joilla oli vähän kokemusta innovaatioprosessista. Konsultointikustannukset nousivat pilviin ja lopulta puolittivat säätiön asiakkaiden hakeman taloudellisen tuen. Ulkoistamisen hyötyä ulkopuolisiin konsultteihin ei ole koskaan tarkasteltu viranomaisten toimesta, mikä asettaa säätiön vuosien 1971-2003 apurahahakemusten arvioinnin omassa ohjauksessa
merkittävästi parempaan valoon.
Keksintösäätiön nykyiselle johdolle kunnia siitä, että he eivät ole luopuneet toivosta jatkaa toimintaansa pääpainopisteenä yksittäinen keksijä, vaikka taloudelliset resurssit tällä hetkellä puuttuvatkin. Uudesta Ideajalostamo-konseptista tulee palvelu tuhansien uusien keksintöjen arviointiin ja sisältää mm. henkilökohtaista sparrausta ulkopuolisten innovaatioasiantuntijoiden ja verkostojen avulla. Valtakunnallinen palvelu lanseerataan vuonna 2023 ja tullee olemaan ainakin osittain maksullinen.
2000-luvun kalliista konsultointitutkimuksista saatujen kokemusten perusteella voidaan olettaa, että Keksintösäätiö löytää muita tehokkaita tapoja tunnistaa lupaavat hankkeet. Mutta vaikka onnistuttaisiinkin erottamaan jyvät akanoista, on edelleen epäselvää kuka rahoittaa yksityisen keksijän tai tutkijan alkuvaiheessa olevan keksinnön tai liikeidean kehittämisen. Valtio tuskin ottaa rahoittaakseen keksintöjä ja innovatiivisia liikeideoita muutoin kuin olemassaolevan yrityksen kautta. Teoriassa Ideajalostamo voisi auttaa säätiötä löytämään alalta kiinnostuneen yhteistyökumppanin tai vaihtoehtoisesti sopimuksen bisnesenkeliverkosto Fibanin kanssa. On vielä paljon tehtävää ja esteitä ylitettävä niin keksijäpiireissä kuin yritysmaailmassakin. Suomi on esimerkiksi Ruotsia jäljessä yritysten innokkuudessa ulkopuolisten keksintöjen lisensoinnissa ja oikeuksien ostamisessa.
Carl-Magnus Fogelholm
Keksintösäätiön projekti-insinööri 1972-84
Carl-Magnus Fogelholm on työskennellyt projekti-insinöörinä Keksintösäätiössä (1972-84) ja sen jälkeen konsulttina ja startup-yrittäjänä Suomen innovaatioverkostossa. Yhdestä keksinnöistä, joita hän auttoi kehittämään ja kaupallistamaan, Kitewingistä tuli suosittu talviurheilulaji 90-luvulla.